Saatuamme kolme adoptiolasta aloin kirjoittaa muistiin ajatuksiani, tunteitani ja kokemuksiani lapsettomuudesta, adoptoimisesta ja lasten kasvattamisesta sekä itsestäni vanhempana. Kirjoitukset ovat syntyneet pitkähköllä aikavälillä. Julkaisen silloin tällöin blogissani valittuja osia kirjoituksista. Nyt vuorossa on neljästoista osa. Tervetuloa lukemaan, eläytymään ja jakamaan omia kokemuksiasi kommentointiosassa!

Adoptoiminen ei ole vain sen hetken asia, kun lapsi tulee perheeseen. Se seuraa ihmistä koko hänen ikänsä. Minulle soittaa silloin tällöin muutama nelissäkymmenissä oleva ihminen, joka käy läpi omaa taustaansa. Monet haluavat tietää vanhemmistaan, suvustaan. Saada palapelin palaset kohdalleen. Yksikään ei ole tähän mennessä arvostellut adoptioperhettään eikä halunnut luopua siitä. Adoptiovanhemmat koetaan hyväksi ja rakkaiksi, mutta elämä ei ole eheä, kun taustassa on aukkoja.

Ihmiset, joilla ei ole adoptiotaustaa, eivät useinkaan ymmärrä, mikä taustassa kaivertaa. Yleensä kyse on vain halusta saada tietää, kuka on. Jos ei koko elinikänään ole nähnyt vanhempiaan eikä sukulaisiaan, uteliaisuus tietää, miltä he näyttävät ja millaisia he ovat, kasvaa valtaviin mittoihin. Biologisessa perheessään kasvaneelle tausta on itsestään selvä. Jo pienelle lapselle sanotaan, että tällä on äitinsä nenä tai isänsä luonne. Kun ihminen sairastuu, hän voi heti sanoa, onko lähisuvussa samaa sairautta. Jopa etukäteen voi ennakoida, että on tavallista suurempi riski sairastua johonkin. Näin ei adoptoidulla ole. Hän ei koskaan saa kuulla, ketä muistuttaa tai mistä on perinyt jonkin piirteensä.

Kerran lääkärissä käydessämme tutkituttamassa poikamme kasvun poikkeavuutta minulta kysyttiin: ”Kuinka te vanhemmat olette kasvaneet”. En heti tajunnut, ettei hoitaja ollut lukenut papereista pojan olevan adoptoitu ja hämilläni vastasin, että käsittääkseni ihan normaalisti, mutta sillä ei ole tekemistä poikamme kasvun kanssa.

Jo se tieto, mihin sairauteen lapsemme vanhempi on kuollut, auttaa meitä kehottamaan lääkäriä tutkimaan lastamme tarkemmin, jos hänen oireensa viittaavat samaan sairauteen. Joskus elämä on pienestä kiinni ja vähäinenkin tieto kullan arvoinen.

Lisää kommentti

Turvakoodi
Päivitä