Saatuamme kolme adoptiolasta aloin kirjoittaa muistiin ajatuksiani, tunteitani ja kokemuksiani lapsettomuudesta, adoptoimisesta ja lasten kasvattamisesta sekä itsestäni vanhempana. Kirjoitukset ovat syntyneet pitkähköllä aikavälillä. Julkaisen silloin tällöin blogissani valittuja osia kirjoituksista. Nyt vuorossa on ensimmäinen osa. Tervetuloa lukemaan, eläytymään ja jakamaan omia kokemuksiasi kommentointiosassa!

Kun nuorena opiskelijana näin elämäni ensimmäisen ihan oikean adoptioperheen, se näytti minusta hienolta. Tiesin heti, että tuollaisen perheen minäkin haluan. Isä, äiti ja kaksi tai kolme suloista mustaihoista kikkarapäätä kävelemässä pikkukaupungin katua. Lehdet kirjoittivat perheestä ylistävään sävyyn. Kansainvälinen adoptio oli aivan uutta Suomessa. Minulle, kuten varmasti monelle muullekin, syntyi kuva ideaaliperheestä.

Kun sitten aika kului ja lastenhankkiminen tuli ajankohtaiseksi, pettymys siitä, ettei biologista lasta tullut, oli suuri. Kävimme tutkimuksissa uudelleen ja uudelleen. Mitään ei löytynyt. Kokeiltiin Clomifenia ja luotettiin lääkärin sanaan siitä, että kun elämä tasaantuu, lapsi ilmoittaa tulostaan.


Ihmisillä on monenlaisia neuvoja ja konsteja lapsettomille. Me saimme tukea surussamme silloin harvoin, kun siitä kenellekään puhuimme. Mutta olimme kuulleet ja lukeneet jos jonkinlaista kertomusta siitä, miten raskaaksituloa voisi auttaa. Mihinkään vyöhyketerapiaan emme koskaan lähteneet, mutta koiran kyllä hankimme laukaisemaan hoitoviettejämme.

Elämämme ei liene vieläkään kovin tasaista, sillä kahdenkymmenen avioliittovuoden ja parin hoitoyrityksen jälkeen biologista lasta ei perheeseemme ole tullut. Sen sijaan meillä on kolme aivan omaa lasta, jotka kaikki ovat tulleet perheeseemme adoption kautta. Yksikään lapsistamme ei ole suloinen kikkarapää vaan kaikki ovat hyvin kauniita piikkisuoratukkaisia vaaleaihoisia – kaksi jopa sinisilmäistä ja kolmas valkotukkainen pellavapää.


Ehkä kiharoitten myötä kuva kiiltokuvaperheestä on karissut. Mutta uskon siihen, että tämä on juuri minun perheeni, se perhe, jonka aina olen halunnut.


Lisää kommentti

Turvakoodi
Päivitä