Puutarhaa hoitaessa on aikaa miettiä monenlaista. Tänään ajatukseni pyörivät ajassa, jolloin olimme muuttaneet nykyiseen kotiimme. Isoimmat lapset olivat alakoululaisia, nuorin parivuotias.

Pihatöitä tehdessäni naapurin pihalta alkoi kuulua ruohonleikkurin ääntä. Vilkaisin aidan yli ja näin pitkästä aikaa Juhon, joka oli venynyt pitkäksi salkeaksi nuoreksi mieheksi sen jälkeen, kun olin hänet viimeksi tavannut.

Juho on iältään meidän poikien välistä, yhtä iso ikäero molempiin. Vanhempi poikamme ystävystyi pian muuttomme jälkeen Juhon kanssa. Heistä tuli hyvät kaverit vuosien ajaksi, ja vielä nytkin kotona käydessään poikamme pysähtyy aidan viereen juttelemaan hänet nähdessään.

Isompi poikamme touhusi poikien tapaan monenmoista yhdessä Juhon kanssa. Pikku veljeä ei otettu mukaan, kun hän oli niin vielä niin pieni. Muistan, kuinka kerran kaverukset keksivät tehdä hernepyssyn. Kovasti heitä varoittelimme, että toisia kohti ei sitten saa ampua. Mutta eipä kauaakaan, kun naapurin pihalta alkoi kuulua lapsen itkua ja taisipa miehekäs äänikin ärähtää jotain. Poikamme oli kuin olikin alkanut ampua kaveriaan kohti ja epäonnekseen satuttanut tätä. Naapurin setä lopetti leikin lyhyeen.

Vilkkaana poikana lapsellemme sattui milloin mitäkin. Kerran hän sai porttikiellon toiseen naapuriin, kun oli kuulemma kiusannut naapurin pientä koiraa. Toisen kerran Juhon isä huikkasi minulle pihalta, että oli löytänyt avaimet: ” Ovatkohan teidän? Löytyivät tuolta kadun päästä puun oksalta. Olivat siellä koko joulun seudun ja päättelin, että olivat pudonneet pojaltanne.”

Mutta eipä se Juhokaan ihan rauhallinen tainnut olla. Kerran hänen isänsä jäi juttelemaan, että pitäisi korjata kaverin mopoauto, kun Juho oli vähän kokeillut sitä.

Monet kerrat Juho oli meillä leikkimässä poikamme kanssa, milloin pihalla, milloin sisällä. Kerran pääsin tutustumaan hänen mummoonsakin, joka tuli etsimään poikaa meiltä, kun oli ruoka-aika. Vähintään yhtä usein meidän poikamme leikki Juhon luona. Ja kun pikku veli yritti joskus mukaan, hänet lähetettiin nopeasti kotiin.

Vuodet ovat vierineet ja monenmoista on pojille sattunut. Nyt pojat ovat aikuisia, oma poikamme muuttanut kotoa jo kauan sitten, ensin opiskelemaan, sitten armeijaan ja lopulta omaan kotiin. Juho asustelee edelleen vanhempiensa luona, mutta on jo työelämässä hänkin. Ja se meidän pikkuinen kuopus: hän on täysi-ikäinen nuorimies, joka opiskelee, ajaa autoa ja käy kesätöissä ja on tällä hetkellä risteilyllä yhdessä tyttöystävän kanssa. Ja äitinä jatkan entiseen malliin puutarhan hoitoa, kuin aikaa ei olisi kulunut nykyiseen kotiin muutostamme kuin pieni tovi.

Lisää kommentti

Turvakoodi
Päivitä