Jo muutaman vuoden omassa kodissaan asunut poikani yritti soittaa minulle muutamana päivänä. Lopulta onnistuimme tavoittamaan toisemme. Pienen rykimisen jälkeen poika alkoi kertoa huoliaan. Hän totesi, että hän oli jo kerran käynyt lähellä kotia, mutta palannut takaisin, kun tämänkertaisen huolen kertominen oli hänestä niin vaikeaa. Hän kertoi, että hän olisi halunnut tulla kotiin tapaamaan minua, kun tiesi, että olisin yksin. Hänestä vaikeiden asioiden kertominen vain minulle oli helpompaa. Näin oli käynyt edelliselläkin kerralla, kun pojalla oli puhuttavaa.

Vaikka äidinsydämeni itkee kuunnellessani nuoren huolia hänen etsiessään omaa elämäänsä ja paikkaansa siinä, olen samalla myös äärettömän onnellinen tästä luottamuksesta ja yhteydestä, jota koen rakkaan poikani kanssa. Poikani ei ole koskaan ollut kovin innokas kertomaan asioistaan ja hänen on ollut tärkeää saada itse hoitaa omat asiansa. Hän ei halua paapomista eikä huolehtimista. Murrosiän kuohunnan keskellä keskustelu hänen kanssaan oli todella haasteellista ja isä oli jo heittämässä hanskoja tiskiin, mutta minä äitinä en halunnut luovuttaa. Otin vastaan huudot ja kiukuttelut – usein hyvin tyynenä antaen lapsen purkaa oman kiukkunsa, mutta toki välillä kiukuttelin ja huusin itsekin – mutta joka kerta jaksoin odottaa, että huudon takaa löytyivät oikeat sanat, jolla poika pystyi purkamaan tilanteen ja kertomaan syyn pahalle ololleen. Ja joka kerta tilanne selvitettiin ja molemmille jäi hyvä mieli asioiden selvittämisestä, vaikkakin itse asiat olivat joskus niin vaikeita, että niiden yli ei päästy helpolla. Poikaani tukien ja tyynnyttäen sitten ongelmat ratkaistiin – ja omat pojan tilanteen aiheuttamat itkuni itkin yksin mieheni olkapäähän nojaten, kuten tällä uusimmallakin kerralla.

Nyt pojan ollessa aikuinen, koen vahvasti, että kaikki tämä kannatti: kannatti olla pojan edessä vahva äiti, joka jaksoi nähdä ja tunkeutua pojan huolien taakse ja joka jaksoi taistella pojan asioiden puolesta. Kannatti opettaa poika puhumaan asioistaan ja tukea häntä selvittämään ne. Kannatti opettaa pojalle, että vaikeuksista huolimatta elämässä mennään eteenpäin eikä jäädä murehtimaan menneitä. Kannatti opettaa pojalle, että toiseen ihmiseen voi luottaa ja että äiti on aina rinnalla. Tämän parempaa kiitosta en vanhemmuudestani olisi voinut saada kuin nyt olen saanut.

Lisää kommentti

Turvakoodi
Päivitä