Sain tänä kesänä uuden roolin: anoppi. Oltuani nyt 3,5 kuukautta tässä roolissani, ymmärrän taas paljon enemmän elämästä kuin ennen tätä.

Minulla on ollut koko ajan hyvä suhde vävypoikaani. Yhtenä luottamuksen osoituksena hänen puoleltaan koin sen, että hän antoi minulle anoppivitsejä äitienpäivänä, siis jo vähän ennen häitä. Ensin hieman hämmennyin, kun kaikissa vitseissä anoppi-sanan tilalla oli nimeni eivätkä vitsit todellakaan olleet kovin mieltä ylentäviä vaan ihan niitä perinteisiä anoppivitsejä. Pohdin silloin, että kyllä anoppina on vaikeaa olla eikä aina itse voi vaikuttaa suhteeseen, onhan siinä myös toinen osapuoli, vävy tai miniä.

Kysyin, miksi minulle annettiin nämä vitsit. ”Sinun huumorintajusi kestää nämä”, totesi vävy. Ilahduin kovasti tästä hänen puoleltaan tulleesta luottamuksesta.

Anoppina olo ei olekaan niin vaikeaa, kunhan muistaa, että nuoret etsivät elämässä omaa paikkaansa ja tarvitsevat siihen oman tilansa. Nuorilla on usein menossa vielä vanhemmista ja kodin perinteistä irrottautumisen aika ja samanaikaisesti omien, puolison kanssa yhteisten perinteiden muodostamisen aika. Nuoret rakentavat omaa elämäänsä, omaa perhettään. Ja kun vain ymmärrämme appiukon kanssa pysytellä neuvoinemme ja vaatimuksinemme erossa heidän elämästään, saamme monin verroin iloita heidän seurastaan, kun he mielellään hakeutuvat luoksemme ja jopa itse pyytävät apuamme sitä tarvitessaan. Silloin tuemme. 

Lisää kommentti

Turvakoodi
Päivitä